Klorokuitu

Klorokuitu (CLF)

(mm. Dynel, Envilon, Fibravyl, Isovyl, Kuralon, Mewlon, Pe Ce, Pusan, Rhovyl, Rhovylon, Saran, Selvron, Thermovyl, Vilon)

Klorokuidut, joita aikaisemmin kutsuttiin polyvinyyliklorokuiduiksi, koostuvat vinyyli- tai vinyylideenikloridiyksiköistä. Kuitua valmistetaan sekä kuiva- että märkäkehruumenetelmällä. Klorokuiduista valmistetaan monia modifioituja ja kopolymeroituja kuituja, joilla voi olla hyvin erilaisia omainaisuuksia.

Klorokuitujen kehitys aloitettiin 1930-luvulla. Klorokuitua valmistetaan yleensä katkokuituna puuvilla- ja villatyyppisenä. Siitä voidaan valmistaa myös erittäin hienojakoista, silkkimäistä kuitua. Klorokuitu ei kestä lämpöä ja kuidut pehmenevät ja kutistuvat jo 70ºC:ssa.

Kuitu varautuu sähköisesti pukineissa ihmiskehoa vastakkaisesti ja tuntuu iholla lämpimältä, joten kuiduista valmistetaankin reumakerrastoja sekä nykyisin myös lämpöalusasuja hiihtäjille, vaeltajille sekä vuorikiipeilijöille. Klorokuituja käytetään teknisiin tarkoituksiin mm. suodattimiin, verkkoihin ja peitteisiin, sillä kuitu on kemiallisesti hyvin kestävä. Klorokuidut eivät myöskään pala helposti, joten niitä voidaan käyttää sisustustekstiileissä.

Klorokuitutuotteet pestään korkeintaan 30ºC vedessä, niitä ei saa silittää eikä rumpukuivata. Tuotteita ei pidä valkaista klooripitoisilla aineilla. Jotkut tuotteet kestävät kemiallisen pesun.